Uteliaisuuden ja ällistyksen neurotiede oppimisessa

"Muistiin liittyvät aivorakenteet toimivat eri tavalla uteliaassa mielentilassa."

Uteliaisuus on oppimisen kannalta hedelmällinen mielentila

Koulupodcastin vieras Katri Saarikivi on perehtynyt paljon "uteliaisuuden ja ällistyksen neurotieteeseen". On havaittu, että muistiin liittyvät aivorakenteet toimivat eri tavalla uteliaassa mielentilassa verrattuna siihen, että opittavaan tai muistettavaan asiaan ei kohdistu ihmisen sisäistä mielenkiintoa tai uteliaisuutta. Saarikiven mukaan onkin paljon näyttöä siitä, että uteliaassa mielentilassa asioiden mieleenpainuminen on paljon tehokkaampaa.

Kuuntele koko jakso esimerkiksi Spotifysta tai katso video YouTubesta.

Olet varmasti itsekin huomannut, että kun olet utelias jotain ilmiötä kohtaan, on siitä oppiminen sekä mielekkäämpää että tehokkaampaa. Kaikille on varmasti tuttua, miten kiinnostavasta aiheesta lukiessa aika tuntuu lentävän siivillä, kun taas itselle vähemmän mielekästä tekstiä lukiessa katse harhautuu jatkuvasti kelloon ja sivunumeroihin, eikä lukeminen tunnu etenevän millään.

Uteliaisuus oppimisen perusedellytyksenä

Uteliaisuus on jotain, joka on meissä vahvasti synnynnäistä. Ihminen oppii hyvin vaikeasti opittavia taitoja kuten käveleminen ja oman äidinkielen puhuminen ilman opetussuunnitelmaa ja systemaattista opettamista. Moni lapsi oppii myös lukemaan ja jotkut jopa kirjoittamaan kauan ennen koulupolun alkua.

Tässä kyse ei ole mistään muusta kuin uteliaasta suhtautumisesta näihin lapsen kokemuspiirissä olevien, vanhempien lasten tai aikuisten omaamiin ja harjoittamiin taitoihin, sekä sopivasta ympäristöstä, joka mahdollistaa ja tukee näiden taitojen pitkäjänteisen ja omaehtoisen harjoittelemisen.

Kaikki lapset eivät opi näitä taitoja samanaikaisesti, saman ikäisinä tai samalla nopeudella. Joku oppii nopeammin, joku hitaammin. Joku oppii nuorempana, joku vanhempana. Kyse on siitä, milloin uteliaisuus kyseistä asiaa kohtaan voimistuu niin vahvaksi, että sisäinen motivaatio saa lapsen toimimaan ja ponnistelemaan asian oppimiseksi. Tämä on hyvin luonnollista ja normaalia.

Me voimme myös yrittää opettaa asioita pakottamalla. Me voimme jopa rakentaa järjestelmiä ja instituutioita, jotka perustuvat pääosin ennalta määrättyjen ja ylhäältä ohjattujen asioiden opettamiseen, sekä aikataulutukseen, jossa ei huomioida, onko lapsi utelias kyseistä asiaa kohtaan juuri sillä ajanhetkellä. Kutsumme näitä instituutioita nimellä koulu.

En ole ollenkaan koulua vastaan vaan ehdottomasti sen puolella, kuten kirjoitin esimerkiksi edellisessä tekstissäni (Onko nykykoulu äärimmäinen kompromissi, jossa ei ole todellisia voittajia?). Meidän on kuitenkin hyväksyttävä se, että uteliaisuuden ja sisäisen motivaation syrjäyttäminen ja "pakolla" opettaminen on hyvin lyhytnäköistä. Se ei ole tehokasta oppimisen näkökulmasta ja lisäksi sillä on paljon negatiivisia seurauksia, joista saamme lukea koulumotivaatioon, -viihtyvyyteen, -innostukseen ja -kiinnostukseen liittyvistä tutkimuksista.

Koulussa puhutaan usein myös tärkeydestä motivoida oppilaita oppimaan, ja samalla kipuillaan sen kanssa, että oppilaat eivät lukuisista yrityksistä huolimatta lopulta kuitenkaan motivoidu tekemään kunnolla työtä oman oppimisensa ja tulevaisuutensa eteen.

Koulussa ei kuitenkaan tarvitsisi esisijaisesti keskittyä siihen, miten motivaation tai uteliaisuuden voisi synnyttää. Ennemminkin keskeisin kysymys on, miten onnistuisimme olemaan vaimentamatta tai tappamatta synnynnäistä uteliaisuutta kokonaan.

Valitse uteliaisuus

Jos uteliaisuus tukahtuu valittujen pedagogisten toimintamallien seurauksena, se on opettajan tekemä valinta. Vastaavasti, jos uteliaisuudelle pyritään antamaan tilaa ja sitä vaalitaan, sekin on opettajan tekemä valinta.

Opettajan harjoittamaa valintaa on esimerkiksi päätös nähdä onnistuneena oppimisen tuloksena se, että oppilas on innostunut jostakin aiheesta niin, että on jatkanut sen tutkimista kotona. Toisenlaista valintaa on se, että mitataan osaako oppilas jollain tietyllä ajan hetkellä vastata kokeessa kymmeneen kysymykseen aiheesta. Huomoitavaa on se, että nämä valinnat eivät ole toisiaan poissulkevia.

Oppimisen kannalta on tietysti olennaista, että ihminen muistaa asioita. Jos emme muista jostakin asiasta yhtikäs mitään, emme voi juurikaan puhua osaavamme asiaa. Katri Saarikivi kuitenkin huomauttaa, että jos koulussa mitataan vain muistamisen lopputulosta, viesti oppilaille on väärä. Oppimisen kannalta parempi viesti olisi, että "kiinnostu tästä ja opi tekemään sillä tiedolla asioita."

Vaali uteliaisuutta

Meillä opettajilla on opetuskulttuurin mukana tuoma tapa ja sisäinen paine mitata oppilaiden osaamista säännöllisin väliajoin. Tehdäksemme työn itsellemme helpoksi tai edes mahdolliseksi, mittaamme usein helposti mitattavia asioita, kuten ulkoaopitun muistamista. Tämä luo oppilaille vääristyneen kuvan siitä, että vain ulkoa oppiminen on tärkeää ja arvokasta.

Uteliaisuutta on muistia haastavampaa mitata, ja se, mitä mittaamme, ohjaakin paljolti myös sitä, mitä koulussa teemme. Mutta pitäisikö uteliaisuutta edes mitata? Voiko jokin asia olla tärkeää, vaikka sitä ei mittaisikaan ja siitä ei saisi arvosanaa? Toivottavasti voi.

Kysymys sinulle opettaja onkin, miten voisit jo heti seuraavassa opetuskokonaisuudessasi yrittää muistamisen ylikorostuneen mittaamisen ja pänttäämään ohjaamisen sijaan herättää ja vaalia oppilaiden uteliaisuutta.

Vastaus kysymykseen ei ole mitenkään helppo eikä itsestään selvä, mutta jos uskomme siihen, että vastaus on ylipäänsä olemassa, ehkä uskallamme ottaa pieniä askeleita vastauksen löytämiseksi. Pyrkimys toimia näin voi myös olla vaivan arvoinen, sillä uteliaisuuden vaaliminen ja tukeminen pedagogisina ratkaisuina voi myöhemmin palkita oppilaiden kasvavalla motivaatiolla oppimista kohtaan. Ehkä sillä on myös positiivinen vaikutus kouluviihtyvyyteen ja oppimistuloksiin.

Koulutusta opettajille:

Haluatko vahvistaa arviointiosaamistasi sekä luoda parempaa palautekulttuuria?

Pekka Peuran ja Najat Ouakrim-Soivion luoma Arviointimestariksi -verkkokoulutus antaa opettajille tärkeitä ja konkreettisia työkaluja oman arviointiosaamisen kehittämiseen. Verkkokoulutus on suunniteltu vahvistamaan niin yksittäisen opettajan kuin koko työyhteisön arviointiymmärrystä, -taitoja ja -osaamista.

Lue lisää Arviointimestariksi-verkkokoulutuksesta ja ilmoittaudu mukaan!

Teksti: Pekka Peura ja Elli Mannermaa
Kuva: Pixabay
30.9.2022